Petteri
Laihonen:
Kielisota Unkarissa
In: Kielikello, 2002/2: 8–12
Unkarilaiset kielenhuoltajat ja kielentutkijat ovat ajautuneet kiistaan
uudesta kielilaista. Vastakkain ovat jyrkkälinjaiset kielenhuoltajat ja
kielenkäytön ohjailua tiukasti vastustavat modernit kielentutkijat.
Kielenhuolto – sen määritelmä, kohde, toimijat ja käytäntö – riippuu
kulloisestakin ajankohdasta, sen arvoista ja ihanteista. Tämän lisäksi
kielenhuolto on erilaista eri kulttuureissa ja maissa sekä suhtautuminen
siihen vaihtelee samoin.
Unkarin parlamentti hyväksyi marraskuussa 2001 lain “unkarin kielen käytöstä
mainoksissa, liikkeiden teksteissä ja muissa yleisissä tiedotteissa”. Lain
keskeisin sisältö on kieltää mainokset ja yleisillä paikoilla nähtävät
kirjoitukset, joissa on tekstiä tai iskulause vain vieraskielisenä.
Tuotemerkit ja rekisteröidyt nimet muodostavat poikkeuksen. Laki ei koske
myöskään kulttuuriperinnöksi määriteltyjä kohteita tai vähemmistöalueiden
kielen käyttöä. Vuoden 2003 alusta tulee sakon uhalla liittää näihin
mainoksiin vieraskielisen tekstin rinnalle vastaavan sisältöinen ja kokoinen
unkarinkielinen teksti (uusia mainoksia laki koskee jo 17.2.2002 alkaen). Jos
syntyy kiistaa siitä, onko tietty ilmaisu jo kotiutunut unkarin kieleen tai
vastaako unkarinkielinen teksti vieraskielistä, niin viranomaiset voivat
pyytää neuvoa Unkarin tiedeakatemian perustamalta “Oikeakielisyyden
lautakunnalta”.
Lakia edelsi poliittinen konsensus, mutta samalla taistelu kielenhuoltajien
ja kielitieteen edustajien välillä. Parlamentin tiede- ja opetuslautakunnan
kokouksessa ja parlamentin yleisistunnossa vallitsi poliittinen yksimielisyys,
mutta lehtien palstoilla käytiin kiihkeä, henkilökohtaisuuksiin menevä
kiistely kielenhuoltajien ja kielentutkijoiden (sosiolingvistien,
generatiivisen kieliopin tutkijoiden ja slangintutkijoiden) välillä.
Pelkästään unkarin laajalevikkisimmässä päivälehdessä Népszabadságissa
oli loka-marraskuussa noin 20 kirjoitusta puolesta ja vastaan. (Kirjoitukset
on koottu osoitteeseen http://web.unideb.hu/~tkis.)
Unkarilainen “kielisota” on vellonut koko 90-luvun, joten tämä lakia koskeva
taistelu ei ole ainutlaatuinen eikä edes lajissaan ensimmäinen. Pyrin
esittämään lyhyesti monihaaraisen unkarilaisen kielitaiston viimeaikaisia
pääpiirteitä ja osapuolia. Lähihistorian tuntemus auttaa myös ymmärtämään
uunituoreen lain ympärillä käytyä keskustelua.
Kirjoituksen päälähteenä käytän Klára Sándorin (2001) kriittistä analyysia
unkarilaisen kielenhuollon ideologiasta. Kielenhuoltajien johtohahmo Géza
Balázs on taas vastikään (2001) julkaissut kirjan kielenhuollon puolesta. On
huomattava, että Suomen oloista poiketen Unkarissa kielenhuoltajiksi
itseään nimittävät edustavat normatiivista kielikäsitystä, jonka mukaan
standardi on kielen ideaalisin, arvokkain muoto. He pitävät tärkeänä tämän
muodon suojelemista, kehittämistä, opettamista ja levittämistä. Unkarissa
tärkeä kielenhuollon kohde on myös puhekieli.1
Lähihistoriaa
Kádárin “gulassikommunismin” vuosina (1957–1989) kielenhuolto oli juurtunut
vahvasti unkarilaiseen arkipäivään. Sosialistisen Unkarin kulttuuripolitiikan
linjaa seuraten kielenhuolto arvioi kieleen tulleiden uusien sanojen
yhteiskunnallisen arvon ja joko kielsi tai sieti niiden käytön
tai kannusti siihen. Kielenhuollon tavoitteena oli levittää
ajankohtaiset oikeakielisyyskysymykset kaiken kansan keskuuteen ja keskustelun
aiheeksi.
Järjestelmänmuutoksen myötä (Unkarissa 1989–90) kielenhuollon taloudellinen
pohja katosi joksikin aikaa (esim. kielenhuoltopalstat lopetettiin
sanomalehdistä). Aatteellisestikin koettiin tarve muutokseen. Uutena piirteenä
piti ottaa huomioon yhteiskunnan kerrostuneisuus; nyt oikeakielisyys nähtiin
enää sivistyneistön velvollisuutena. Samalla siirryttiin kansallista
identiteettiä korostavaan kielenhuoltoon.
Uusissa oloissa kielenhuolto otti käyttöön uudet keinot. Järjestettiin
konferensseja ja harjoitettiin suhteellisen avointa politisointia.
Unkarilaiset modernit kielitieteilijät asettuivat kuitenkin miltei
yksimielisesti kielenhuollon pyrkimyksiä vastaan. Ensimmäinen kiista syntyi
ulkounkarilaisten kielestä.
Unkarin kielen monet muodot
Järjestelmänmuutoksen jälkeen unkarilaisia kansallisia tieteitä on
yhdistänyt kysymys ulkounkarilaisista. Keskustelun aiheeksi on noussut
sosialismin aikainen tabu, Unkarin naapurivaltioissa asuvien noin kolmen
miljoonan unkaria puhuvan tilanne. Sosiolingvistit ovat käynnistäneet
ulkounkarilaisten kieltä, kieliasenteita, kielioikeuksia sekä kaksikielisyyttä
koskevia tutkimusohjelmia.
Sosiolingvisti Miklós Kontran (2001) mukaan unkarin kielellä on monta
alueellista standardia – yleiskieltä vastaavaa vakiintunutta normijärjestelmää
– jotka ovat osittain syntyneet kielikontaktien seurauksena. Tutkijan
tehtävänä on kuvata alueelliset ja sosiaaliset erot, jotta esimerkiksi
opettajat voivat ottaa nämä erot huomioon. Tavoitteena on myös, ettei
kouluissa korjattaisi kovalla kädellä oppilaiden kielenkäyttöä, vaan erilaisia
kielenmuotoja tulisi opettaa samanarvoisina. Kontran mielestä perinteinen
yksikielisten normeihin perustuva kielenhuolto voi olla vain vahingollista
kaksikielisessä yhteisössä, joissa ulkounkarilaiset elävät. Kielenhuolto, joka
ei perustu aineistotutkimuksiin ja joka ei hyväksy variaatiota unkarin kielen
standardeissa, voi siten olla pelkästään haitallista. Kielenhuoltajat ovat
puolustautuneet lähinnä sillä, että Unkarin kielen ykseys on pyhä asia josta
ei sovi keskustella: on vain ympärysvaltioiden etujen mukaista hyväksyä, että
niissä asuvat unkarilaiset puhuvat erilaista unkaria.2
Ulkounkarilaiset kielitieteilijät ovat itse ottaneet välittävän kannan.
Esimerkiksi János Péntekin mielestä (2001) sosiolingvistiset tutkimukset ovat
tärkeitä edistysaskelia. Hän pitää myös tärkeänä, että alueellisia piirteitä
kunnioitetaan ja kannattaa Unkarin naapurivaltioissa käytettyjen unkarin
sanojen lisäämistä sanakirjoihin. Toisaalta Péntek pitää tärkeänä Unkarissa
tuotetun kirjallisuuden ja median saatavuuden parantamista Romaniassa. Lisäksi
ammattikielet pitäisi hänen mielestään pikimmiten unkarilaistaa ja
yhtenäistää.
Kohti kielilakia
Järjestelmänmuutoksen jälkeen kielenhuoltajat ovat esittäneet monesti
jonkinlaisen kielilain laatimista, mutta tuloksetta. Esimerkiksi vuonna 1997
he löivät rumpua unkarin kielen suojelemiseksi tarvittavan lain puolesta.
Silloin 55 unkarilaista kielitieteilijää allekirjoitti lausunnon “sitä aietta
vastaan, että unkarin kieltä säädeltäisiin Unkarissa lailla tai säädöksillä.”.
He perustelivat lausuntoa sillä, että “kielensuojelijoiden” ehdotukset
kielilainsäädännöksi perustuvat nykyaikaisen kielitieteen näkökulmastaväärin
käsityksiin. Ei esimerkiksi voi sanoa, että lainasanojen käyttö tekisi haittaa
kielelle ja “on naurettavaa ajatella, että [vieraiden] kulttuurien vaikutusta
voitaisiin vastustaa lainasanoja vainoamalla tai muilla ’kieltä suojelevilla’
säädöksillä”.
Unkarin oikeusministeriö toi 29. syyskuuta 2001 opetus- ja tiedelautakunnan
käsittelyyn lakiehdotuksen unkarin kielen käytöstä mainosteksteissä3.
Ehdotuksen alkuperäiseksi esittäjäksi ilmoitettiin Unkarilaisten professorien
maailmanneuvosto (Professzorok Világtanácsa). Asiantuntijoiksi oli
kutsuttu tunnetuimmat kielenhuoltajat Géza Balázs ja László Deme. Lain
valmisteluun ei ollut liittynyt minkäänlaista selontekoa tai tutkimusta.
Asiantuntijat ja poliitikot vaativat yhteen ääneen laajempaa lakia. Balázs
kaipasi lainsäädäntöä mm. yritysten nimien unkarilaistamiseksi. Loppujen
lopuksi oikeusministeriön edustaja ei kannattanut lisäyksiä vedoten siihen,
että ne olisivat lakiteknisesti liian hankalia.
Deme ja Balázs eivät pitäneet Unkarin tiedeakatemian kielitieteen
instituuttia oikeana elimenä päättämään siitä, onko jokin sana jo “kotiutunut”
unkarin kieleen. Demen mukaan kyseinen instituutti sabotoisi asian, sillä se
ei pidä tehtävänään arvioida kielen elementtejä “hyviksi tai huonoiksi”.
Balázs muistutti lisäksi, että instituutin työntekijät ja johtaja ovat
allekirjoittaneet lausunnon (ks. edellä), jonka mukaan vierassanoja ei saa
lailla vastustaa. Kielitieteen instituutin sijaan Balázs ehdotti
perustettavaksi laajaa lautakuntaa, jossa olisi poliitikkoja, näyttelijöitä ja
kielitieteilijöitä päättämässä uusien sanojen hyväksyttävyydestä.
Akatemian johto on kielitieteen instituutin vastustuksesta huolimatta alusta
asti tukenut lakihanketta. Akatemian johtaja historioitsija Ferenc Glatz on
itsekin toiminut aktiivisesti kielenhuoltajana. Kielenhuollon strategian
kehittäminen on myös osa akatemian “tulevaisuusstrategia”-projektia.4
Opetuslautakunnan kokouksessa tuli selväksi, että lakiehdotus hyväksytään
suuremmitta muutoksitta. Tieto tulevasta laista nosti lingvistien
vastalausemyrskyn, suunnilleen samoin argumentein kuin vuonna 1997. Uusi
piirre kiistassa oli keskustelu akatemian kielitieteen instituutin roolista
sekä vierassanojen luokittelun tieteellisyydestä. Instituutin silloinen
johtaja akateemikko Ferenc Kiefer otti sanomalehti Népszabadságissa
(30.11.2001) kantaa molempiin aiheisiin. Kiefer ei ensinnäkään hyväksy Demen
väitteitä siitä, että kielenhuolto olisi tieteellistä toimintaa ja siten
kuuluisi instituutin tehtäviin. Toiseksi Kiefer korostaa, että vierassanojen
“kotiutuminen” ei ole tieteellisesti ratkaistavissa, eikä kielitieteen
instituutti siksi mielellään anna asiantuntijalausuntoja tässä kysymyksessä.
Loppujen lopuksi kielitieteen instituutti osallistui kuitenkin vahvasti
“Oikeakielisyyden lautakunnan” (Nyelvhelyességi Tanácsadó Testület)
perustamiseen. Lautakunnan puheenjohtajaksi tuli instituutin entinen johtaja
Kiefer ja sihteeriksi nykyinen johtaja István Kenesei, joka hänkin on
julkisuudessa vastustanut lakialoitetta. Lautakunnan muiksi jäseniksi
akatemian johto valitsi psykologian akateemikon György Hunyadyn, kirjailija
Gábor Görgeyn, kielenhuoltajat Géza Balázsin ja László Grétsyn sekä
kielitieteen akateemikon Jenő Kissin, joka ei toistaiseksi ole kommentoinut
lakia. Kielitieteen edustajien ammatillinen suhtautuminen lakiin tai
“oikeakielisyyteen” ei liene kuitenkaan muuttunut, osoituksena tästä akatemian
aikakausijulkaisussa (2002/2) ilmestyi kielentutkija Katalin E. Kissin ankara
artikkeli kielilakia ja sen taustalla olevaa kielikäsitystä vastaan. Selitys
Kieferin ja Kenesein osanottoon lautakunnassa lieneekin tiedepoliittinen.
Yhteenvetona voi sanoa, että lain soveltaminen on johtanut Unkarin akatemian
outoon valoon: akatemian johto kannattaa hanketta, jota akatemian omat
asiantuntijat eivät tue ja jonka nämä määrittelevät epätieteelliseksi.
Lain koura
Tammikuussa 2003 voimaan tulevan lain mukaan mm. seuraavissa teksteissä
tulee olla myös unkarinkielinen, vastaavasisältöinen ilmaus tai teksti5:
– pelkästään vieraskieliset iskulauseet mainoksissa, esimerkiksi Just do
it! (Nike), Gut, Besser, Gösser (Gösser olut), Go Create
(Sony), Connecting People (Nokia), You Make It Happen (Lancôme),
Be Inspired (Siemens), Everyone Is Invited (Samsung)
– liikkeiden seinissä jne. olevat tekstit, esimerkiksi Restaurant, Zimmer
frei, Wein, Sightseeing Bus, Change, Pub
– vastaavat mainostekstit ym. televisiossa ja radiossa
– mainostekstit ja tiedotteet liikennevälineissä.
Poikkeuksia ovat
– rekisteröidyt liikkeiden nimet ja tuotenimet
– vähemmistökieliset tekstit vähemmistöjen asuinalueilla
– kulttuuriperintöön kuuluvat tekstit (esim. kirkkojen latinankieliset
tekstit)
– lehtien, radio-ohjemien, tv-ohjelmien kokonaan vieraskieliset osiot
– vieraskieliset työpaikkailmoitukset.
Minkälainen ilmaisu voisi sitten työllistää perustettavaa lautakuntaa? Joku
voisi esimerkiksi kyseenalaistaa sellaiset tavannomaiset sanat kuin
szupermarket ja café. Tämän lisäksi ilmiantoja voisi tulla uusien
tuotteiden nimityksistä: SMS, chat, WAP jne. Ovatko nämä
ilmaukset tai niiden kirjoitusasut kotiutuneet unkarin kieleen? Suurta
mielenkiintoa herättänevät myös kannanotot käännösten vastaavuudesta; miten
voi kääntää millekään kielelle mainoksen sanaleikin Gut, Besser, Gösser?
Lain rikkojia uhataan sakoilla tai jopa liikkeen sulkemisella. Kiistojen
lopullinen ratkaisu tapahtuu oikeusistuimissa. Näissä myös ratkaistaneen
raja-tapaukset, joihin lakia vastustaneet mainosalan ammattilaiset ovat jo
kiinnittäneet huomiota (esimerkiksi tuotemerkeiksi rekisteröidyt iskulauseet
tai lentolehtisten tekstit).
Kielenhuoltajat portinvartijoina
Balázsin mukaan kielenhuoltajat ovat “nopean toiminnan joukko-osasto”, joka
paremmin kuin kielitiede on muutoksen hermolla ja antaa tarvittaessa
“pika-apua”. Balázs tosin myöntää, että tätä tehtävää tulee hoitaa yhdessä
median kanssa, levittäähän se uudet ilmaisut kieleen.
Laki “unkarin kielen käytöstä mainoksissa, liikkeiden teksteissä ja muissa
yleisissä tiedotteissa” antaa kielenhuoltajille portinvartijan aseman. Jos
innokkaita ilmiantajia löytyy, pääsee Unkarin tiedeakatemian lautakunta
päättämään mainoksissa ilmenevien uusien ilmausten “unkarilaisuudesta”.
Jos ennakkotapauksia tulee, niiden käsittely vilkastuttanee kiistelyä. On
nimittäin kyseenalaista, miten tosissaan poliitikot olivat lakia laatiessaan.
Lautakunnan kokouksessa lakia verrattiin tupakointilakiin, “jota noudatetaan
miten sattuu, mutta eipä siitä haittaakaan ole ollut”. Jos lain kirjaimesta
pidetään kiinni, tulee mm. Balatonin, Tokajin ja Budapestin Váci-kadun
yrittäjille kiire lisätä unkarinkielisiä tekstejä seiniinsä.
Laki on myös unkarilainen vastaisku globalisaatiolle. Ylikansalliset yhtiöt
joutuvat nyt miettimään iskulauseitaan myös unkariksi. Mainosalan edustajien
mukaan siitä johtuvat kustannukset lisätään hintaan. Toisaalta joitakin
kansainvälisiä mainoksia ei ehkä enää käytetä lainkaan Unkarissa.
Tunnettuja aikaisempia esimerkkejä kielilainsäädännöstä on ainakin Ranskassa
ja Slovakiassa. Vaikka Unkarin kielenhuolto eroaakin kaikinpuolin
meikäläisestä kielenhuollosta, myös Suomessa on oltu huolestuneita mainosten
kielestä sekä englannin kielen suuresta vaikutuksesta. Mutta mitä
Connecting People on suomeksi?
Petteri Laihonen on jyväskyläläinen soveltavan kielitieteen ja hungarologian
jatko-opiskelija.
Kirjallisuutta
Balázs Géza 2001. Magyar nyelvstratégia. Budapest: Magyar Tudományos
Akadémia.
É. Kiss Katalin 2002. Mi legyen a magyar nyelvészet Széchenyi-programja?
Magyar Tudomány 2002/2, 198–202.
Kontra Miklós 1997. Hungarian Linguistic Traitors Champion the Cause of
Contact Dialects. Recent studies in contact linguistics. Plurilingua
XVIII. W. Wölck & A. De Houwer (toim.). Bonn: Dümmler, 181–187.
Kontra Miklós 2001. Egy s más a kétnyelvűségről. Nyelv, nyelvi jogok,
oktatás. Sándor Klára (toim.). Szeged: JGYF, 69–82.
Kontra Miklós & Saly Noémi (toim.) 1998. Nyelvmentés vagy nyelvárulás?
Vita a határon túli magyar nyelvhasználatról. Budapest: Osiris.
Péntek János 2001. A nyelv ritkuló légköre. Kolozsvár: Komp-Press.
Sándor Klára 2001. Nyelvművelés és ideológia. Nyelv, nyelvi jogok,
oktatás. Sándor Klára (toim.). Szeged: JGYF, 153–216.
1.
Muun muassa radion ja television
kielenhuolto-ohjelmien nimissä esiintyy usein sana “puhe”: Beszélni nehéz
(Kossuth Rádió) ’Puhuminen on vaikeaa’, Hej hej helyes beszéd (Duna TV)
’Hei hei kaunis puhe’.
2.
Monimutkaisen ja kiihkeän kiistan keskeiset artikkelit on koottu kirjaan
“Kielen pelastaminen vai pettäminen?” (Nyelvmentés vagy nyelvárulás?),
toim. Miklós Kontra ja Noémi Saly (1998). Kontra (1997) on esittänyt lyhyen
englanninkielisen yhteenvedon kiistasta.
3. Olen käyttänyt tässä lähteenä lautakunnan pöytäkirjoja.
4.
Balázsin kielenhuollon tilaa,
saavutuksia ja tehtäviä kuvaava teos “Unkarin kielistrategia” (2001) on
ilmestynyt projektin julkaisusarjassa.
5.
Mainosalan
ammattilaisten sormituntuman mukaan laki koskee enintään noin viittä
prosenttia kaikista mainoksista.